Sote vaatii järkälemäisiä järjestelyjä ja oikeat työkalut

Professori Arto Alanko näkee sote-uudistuksessa paljon mahdollisuuksia, mutta myös uhkia. Alanko puntaroi tilannetta niin kansalaisen, työntekijän, itsehallintoalueen, kunnan kuin valtionkin näkökulmasta. Tuleva sote-uudistus on valtava työmaa, jonka johtamiseen tarvitaan Alangon mielestä valtion vahvaa ohjaamista. 

Uusi sote tuo kansalaisille uusia mahdollisuuksia, kuten hoitopaikan valinnanvapauden ja palveluntuottajien monipuolistumisen.
– Palveluntuottajia tulee todennäköisesti lisää. Parhaimmillaan vapaus tuo mukanaan yksilön päätäntävallan kasvun ja palvelujen laadun paranemisen. Palvelusetelin käyttö tulee varmasti lisääntymään, professori Arto Alanko arvelee.

Kääntöpuoleksi saattavat muodostua hajanaisemmat, koordinoimattomat palvelujärjestelmät ja asiakkaiden tarvitsema tuki valintojen tekemiseen. Palvelujen keskittäminen puolestaan voi pidentää asiakkaiden matkoja.
– Työntekijöiden kannalta katsottuna suuri työnantaja saattaa mahdollistaa työssä erikoistumisen ja tuoda uusia koulutusmahdollisuuksia. Toisaalta työnantajapolitiikka voi kiristyä ja niin sanotut kaksoisroolit päättyä, kun kilpailuasetelma selkenee, hän sanoo.
– Se, että palveluntuotantoa voidaan sopimusperusteisesti kilpailuttaa, parantaa itsehallintoalueiden kustannusten hallintaa. Toisaalta budjetissa pysyminen tulee olemaan alueille haastavaa. Hyvää on se, että palvelujärjestelmän rakenteeseen voidaan itsehallintoalueilla vaikuttaa eli missä ja millaisilla resursseilla palvelut tuotetaan.

 

Kunnat eri asemissa

Etenkin pienille kunnille sote-uudistus tuo suoranaista helpotusta, kun palvelut siirtyvät itsehallintoalueiden järjestämisvastuulle. Sote-palvelut saattavat kuitenkin karata liian kauas.

Kuntien verotusosuudesta tulisi jatkossa erottaa soten osuus, joka verotettaisiin erikseen mieluummin valtion kuin itsehallintoalueiden toimesta. Ongelmaksi saattaa nousta jälleen perustuslaki, jonka mukaan kunnilla on itsenäinen oikeus päättää veroprosentistaan.
– Miten verotus ratkaistaan niin, että kokonaisverotus ei nouse, Alanko pohtii.

Alanko on ollut erityisen huolissaan omaisuuden ja parinsadantuhannen työntekijän siirtämisestä, josta seuraisi hankala juridiikan ja laskentatoimen harjoitus. Hän ehdottaakin, että rahoitus- ja järjestämisvastuu olisivat valtiolla, jota alueellisesti edustaa itsehallintoalue. Sen tehtävänä olisi päättää tuotantorakenteesta ja kilpailuttaa palvelut ja valita kilpailutuksen perusteella alueella tarvittava palveluntuottajien verkosto, mutta ei toimia itse palveluntuottajana.  Kun kilpailutus muokkaa tuotantorakenteita, ei tarvita kuntien ja kuntayhtymien omaisuuden ja henkilöstöjen siirtoja ja kustannukset alenisivat.
– Kukaan ei tiedä tämän omaisuuden käypää arvoa, mutta kyseessä on miljardien omaisuus, joka on pääosin kuntien verorahoilla hankittu. Miten asia selvitetään, se ei ole kenellekään selvää, Alanko lisää.

 

Kompromisseja ja tietojärjestelmiä tarvitaan

Tilaajan ja tuottajan erottaminen selkeästi toisistaan olisi Alangon mielestä erittäin tärkeää.
– Valtion kannalta uudistukseen liittyy paljon ratkaisemattomia asioita. Nyt ministeri Rehula sanoi yllättäen, että sote tehtäisiin itsehallintoalueilla ja niiden sisällä voidaan tehdä erilaisia ratkaisuja – että nyt voidaankin tehdä ”luovaa paikallispolitiikka”? Jos näin on, niin 18 alueella voidaan ohjeita tulkita hyvin lahjakkailla ja innovatiivisilla tavoilla, koska valtioneuvoston marraskuussa antamat linjaukset ovat tulkittavissa eri tavoilla, Alanko arvelee.
– Valtiolla olisi nyt käsillä suuri mahdollisuus, jos sote voi vaikuttaa kestävyysvajeeseen hillitsemällä vuosikustannusten nousun nykyisestä 2,4 prosentista alle prosentin tasolle. Tähän tarvitaan valtion ohjausta ja sote-budjetin seuraamista vuosittain valtion budjettipäätösten yhteydessä, hän sanoo.

Soten toteuttamiseen tarvitaan myös työkaluja ja tietoteknisiä järjestelmiä. Valtioneuvosto on linjannut yleisesti, että sotea varten tulee kehittää järjestelmät, joilla pystytään seuraamaan kustannustehokkuutta ja laatua. Alanko sanoo, että vain hyvän digitaalisen ohjauksen avulla voidaan toteuttaa kokonaisuus, joka toimii tarkoituksenmukaisesti.
– Sote-integraation kannalta asiakkaiden hoitoketjun hallinta on tärkeää. Integraatio eli yhdentyminen tarkoittaa sote-palveluiden kokoamista yhden toimijan vastuulle. Kunnan asukkaista 10 prosenttia aiheuttaa yli 80 prosenttia kustannuksista. En näe muuta mahdollisuutta kuin kehittää hyvä tietojärjestelmä, jossa kaikki sote-tiedot voidaan yhdistää ja palvelujen käyttöä sekä niiden käyttäjiä voidaan seurata ajantasaisesti.
– Tuottavuuden seurannan tulee olla mahdollisimman reaaliaikaista – nythän tiedetään lähinnä vain tulot, mutta menoista ei ole käsitystä ajantasaisesti. Kokonaisuus ei ole riittävän hyvin hallinnassa, itsekin sairaalan johdossa toiminut Alanko tietää.