Faktat pöytään sote-uudistuksen tukipalveluissa

 

Sote-lainvalmistelussa valmistellaan parhaillaan valtakunnallisia palvelukeskuksia, joista tuleva maakuntahallinto hankkisi tarvitsemansa tukipalvelut. Tämä malli on valittu tehostamisen nimissä, kertoo esimerkiksi tämä Kuntalehden uutinen.

Jutun mukaan konkreettisia laskelmia investoinneista, järjestelmäkustannuksista ja henkilöstömenoista ei ole tehty. Sen huomaa jutussa olevista VM:n virkamiesten lausunnoista.

Tukipalveluiden järjestämisen valmistelu pitää ehdottomasti saada faktapohjalle. Faktojen valossa näyttää siltä, että terve kilpailu tuottaa kustannustehokkaampia tukipalveluita kuin yhden valtakunnallisen toimijan malli. Myös kunnista ja kuntayhtymistä valtaosa vastustaa valtakunnallisia palvelukeskuksia. Valinnanvapautta tarvitaan siis myös hallinnon sisällä eikä vain kansalaisille.

 

Huimat kustannuserot

Jutussa ja muualla esitetyt faktat valtakunnallisen keskuksen kustannustasosta verrattuna vaikkapa KuntaPron vastaaviin kustannuksiin puhuvat puolestaan:

Kuntalehden jutussa haastateltavat kertoivat esimerkin, kuinka paljon ostolaskujen käsittelyn kustannuksia on saatu valtiolla painettua alas. 40 eurosta alle 10 euroon kuulostaa huimalta pudotukselta, mutta ilman vertailua yleiseen markkinatilanteeseen kaikki luvut jäävät ilmaan. Valtion talous- ja palkkahallinnon palvelukeskuksen (Palkeet) ilmoittamat palkkalaskelman kustannukset ovat vastaavasti 40% korkeammat kuin mitä KuntaProlla on. Tulevien maakuntien volyymeihin (220 000 työntekijää) siirrettynä tuo kustannusero Palkeiden ja KuntaPron välillä on 23 M€ vuodessa!

Samaan KuntaPron kustannustasoon pystyvät myös muut kuntien omistamat inhouse-yhtiöt Monetra, Kunnan Taitoa, Saita, Kuhilas ja Calpro tarjoamaan palveluitaan.

 

Tietojärjestelmissä pitää olla valinnanvaraa

Tietojärjestelmien kohdalla kiinteiden kustannusten osuuden suuruus riippuu siitä, mihin järjestelmään ja millaisella sopimuksella on sitouduttu. On myös järjestelmiä, joissa kustannukset riippuvat enemmän käyttäjien määrästä ja kiinteiden kustannusten osuus on suhteessa vähäinen.

Tukipalvelutuotannon sitominen yhden järjestelmäntoimittajan ratkaisuun jäykistäisi palveluntuotantoa ja hidastaisi esimerkiksi Kuntalehden juttuun haastatellun Helena Tarkan mainitsemien robotiikan, tekoälyn ja virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä. Maakuntahallinnon tukipalveluissa on joka tapauksessa niin runsaasti volyymia että mittakaavaedut saavutetaan terveen kilpailun olosuhteissa ja samalla vältetään järjestelmien toimittajaloukut, jossa yksi pulskistuu ja muut kuihtuu pois.

Sinänsä tukipalveluiden siirtäminen niihin keskittyneille palveluntuottajille on kannatettavaa verrattuna siihen että maakunnat tuottaisivat ne itse. Nämä ulkoistukset tulevat sote-ratkaisun lopullisesta muodosta riippumatta jatkumaan myös kunnissa lähivuosina. Soisin, että päätökset valmistellaan huolella ja faktapohjalta.

 

Mika Kantola
Toimitusjohtaja
KuntaPro Oy