Päättämisen sietämätön keveys?

 

Moni meistä tuntenee tšekkiläisen kirjailijan Milan Kunderan menestysteoksen vuodelta 1984, Olemisen sietämätön keveys. Kirjassa kuvataan intellektuellien tilannetta kuuluisan 1968 Prahan kevään jälkeen. Vakiintuneen taiteilijayhteiskunnan asema muuttui radikaalisti neuvostomiehityksen jälkeen.

Kirjailijan filosofian mukaan ihmisen teoilla ei lopulta ole painoarvoa tai merkitystä, koska jokaisella on lopulta vain yksi elämä. Niinpä elämäkin on sietämättömän kevyttä koska ihminen ei kestä ajatusta omasta turhanpäiväisyydestään!

Samanlaisia tuulahduksia on tunnistettavissa myös omassa kuntakentässämme. Olisi melko radikaalia puhua miehityksestä, mutta vastaavia sävyjä on kuntapäättäjien mukaan tunnistettavissa tavoissa millä kuntien ja tulevien maakuntien tehtäviä ollaan jakamassa uudestaan. Maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tuo mukanaan kokonaisen uuden maailman, eikä tuleva vallan- ja tehtävien jako ole tapahtumassa kovinkaan sopuisasti. Tämän me kaikki olemme saaneet havaita mediassakin käydyistä keskusteluista ja julki tuoduista mielipiteistä. Yhteiskunnassamme on tapahtumassa muutoksia, jotka muuttavat radikaalisti esimerkiksi kuntien ja sitä kautta kuntalaisten elämää.

Eikä tulevien maakuntienkaan osalta voida puhua pienistä muutoksista. Esimerkiksi talous- ja henkilöstöhallinnon tukipalveluissa on tapahtumassa lähes miehitykseen verrastettava uudistus. Valtion perustama maakuntien talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Hetli Oy tulee ottamaan merkittävää roolia tukipalveluiden tuottamisessa, myös niissä maakunnissa missä sillä ei ole osaa eikä arpaa palveluiden tuottamisessa. Nykyiset palveluntuottajat kuten vaikka edustamani KuntaPro Oy tulevat esitetyn mallin mukaan olemaan – halusimme tai emme – tulevaisuudessa Hetlin tytär- tai osakkuusyhtiöitä.  Käytännössä valtio luo olemassa olevaan, kilpailtuun markkinaan, monopoliasemassa olevan yhtiön joka säätelee vahvasti maakuntien palveluntuotantoa. Nämä toimet ovat vahvasti ristiriidassa maakunta- että kuntasektorin toiveiden kanssa.

Vaikka edessä olisikin osaltaan pakotettuja ratkaisumalleja, on muuttuvassa tilanteessa sekä maakuntien että jäljelle jäävien kuntien päättäjien tekemillä päätöksillä entistäkin suurempi merkitys. Ei vain jokaisen päätöksiä tekevän ihmisen oman elinajan osalta, vaan ennen kaikkea pidemmälle tulevaisuuteen.

Niin tulevilla maakunnilla kuin kunnillakin on edessään mittava päätös esimerkiksi juuri edellä mainittujen talous- ja henkilöstöhallinnon tukipalveluiden järjestämisestä.

Rakentaakko palvelut vuoden 2020 alusta alkaen olemassa olevien, kenties jo elinkaarensa päähän kurkottavalla järjestelmien pohjalle? Tuttu järjestelmä olisi turvallinen valinta jotta palkat menevät maksuun varmasti, mutta edessä on joka tapauksessa uusi käyttöönotto ja aika pian olisi edessä uusi investointi tuoreempaan ratkaisuun. Todennäköisesti myöskään järjestelmän käyttökustannukset eivät muuntaudu alaspäin toiminnan volyymien laskiessa. Jos mennään tämä turvallisuus-aspekti edellä, niin voitaisiin puhua melkeinpä niin sanotusta ”pakkasella housuun pissaamisesta”. Hetken se lämmittää mutta kohta kylmää entistä viheliäämmin!

Jos taas mennään uusiin järjestelmiin niin ollaan jo vähän lämpimämmällä vyöhykkeellä. Siltikin on vielä paljon miettimistä oikeiden ratkaisujen suhteen. Vaihtoehtoja on monia eikä niiden perusteluista yhdelläkään tarjoajalla puutu ylistyssanoja. Kannattaakin pitää pää kylmänä ja katsoa ensin tarjoajan referenssejä. Kuinka onnistuneita projekteja tarjoajalla on taustallaan viime aikoina? Jos pienemmät projektit kuntatasolla ovat menneet karille, niin maakuntatasolla tappiot voivat ollakin sitten jo elämää suurempia! Mopolla ei kannata lähteä moottoritielle.

Jos uudet, modernit järjestelmät tuntuvat hyvältä ratkaisulta kunnan tai maakunnan tarpeisiin, on syytä katsoa vielä tarkasti kustannuspuolta. Valinnoissa ei voi sivuuttaa robotiikan ja koneälyn tuomia tulevaisuuden mahdollisuuksia. Niinpä valittavien ratkaisujen tulee mahdollistaa elinkaarellaan näiden hyväksikäytön tuomat kustannussäästöt. Eikä sovi unohtaa hinnoittelumallia; on syytä varmistaa että yksikköhinnat muuttuvat volyymien mukaan.

Palatakseni blogitekstin alkuun, ei siis todellakaan voida puhua siitä että tehdyillä päätöksillä ei olisi mitään merkitystä tässä ja nyt. Päinvastoin! Tehtävät päätökset eivät ole millään lailla turhanpäiväisiä, vaan niillä on suuri merkitys kaikkien kuntalaisten näkökulmasta. Maakunta- ja soteuudistuksesta voisi itsessään varmasti jo nyt kirjoittaa kirjan, olkoon sen nimi kuvaavasti vaikkapa Päättämisen sietämätön keveys. Kevyitä eivät kuitenkaan jo valtion puolelta tehdyt, ja maakunta- ja kuntapäättäjien kontolle jäävät tulevaisuuden päätökset ole. Viisaus ja päättäväisyys nousevat omassa Prahan keväässämme arvoon arvaamattomaan!

 

Tero Karinti
Asiakkuusjohtaja
KuntaPro Oy